Näyttely on huomenna viimeistä päiväänsä Nivalan Tillari-Galleriassa. Se on ensimmäinen ja toivottavasti ainoa paikka, jossa en itse päässyt käymään ollenkaan näyttelyn aikana. Lämmin kiitos Gallerian väelle näyttelyn pystyttämisestä sekä muiden asioiden huolehtimisesta, kuten kuvien vastaanotto sekä näyttelyn purkaminen ja lähettäminen seuraavaan paikkaan eli Ylivieskan kirjastolle. Kirjastolle saavun itsekin ja olen tavattavissa lauantaina 30.5.2009 klo 13 – 15.
Asenteeni kuljetusalan henkilöitä kohtaan ei ole muuttunut näyttelyn aikana, mutta näyttelyn järjestämisen syitä ja sen sanomaa voisi taas nostaa hiukan esille:
- Haluan muistuttaa, että kuljettaminen on yksi yhteiskunnan selkäranka.
- Liikenneturvallisuus on tärkeää kaikille ja turvallinen ajotapa on yksi merkki vahvasta ammattitaidosta.
- Haluan osoittaa, että taide ei loppujen lopuksi ole niin kaukana tavallisesta arjesta kuin mitä ehkä kuvitellaan.
Vaikka minusta on hienoa, että olen valmistunut insinööriksi, se ei millään muotoa tarkoita sitä, että arvostaisin yhtään vähemmän niitä ihmisiä, jotka – ehkä hiukan kärjistetysti sanotusti – useimmiten käytännössä toteuttavat työt, joita minä voisin suunnitella. Pikemminkin päinvastoin. Vaikka itse pidänkin suunnittelusta ja pohtimisesta niin eihän mitään tapahtuisi pelkästään ajatuksen voimalla. Sama pätee tietysti myös toisin päin, eivät yksittäiset kuljettajat pystyisi omien tehtäviensä lisäksi hallitsemaan suuren yrityksen logistiikkaa, vaan siihen tarvitaan toisia henkilöitä. Ihmisten kiinnostukset suuntautuvat kuitenkin onneksi erilaisiin asioihin ja erilaiset yksilöt täydentävät kokonaisuutta. Vaikka eroavaisuudet aiheuttavatkin silloin tällöin väärinymmärryksiä, olisi hyvä muistaa myös arvostaa toisten panosta, yrittää ymmärtää toisen puolta kolikosta ja miettiä olisiko itse valmis astumaan ketjun muiden osapuolten saappaisiin. Ja se maitoa kaupasta hakeva, joka kotimatkallaan kitisee edessä “matelevasta” rekasta, voisi myös miettiä sitä miten pitkän mutkan kautta ja monen henkilön avustuksella se purkki on kauppaan ostettavaksi saapunut. Helpompi se on kurottaa käsiin vaikka alahyllyltäkin, kuin lähteä itse lypsämään, keräämään keruuautoon, viemään meijeriin, käsittelemään valmiiksi tuotteeksi ja tuomaan kauppaan oikeaan aikaan.
Liikenneturvallisuus alkaa tielläliikkujien asenteesta. Toivon, että näyttely on saanut ihmiset miettimään omia ajotapojaan, sekä henkilöautoissa että isommassa kalustossa. Ehkä vielä selkeämmin samaa asiaa ajaa tämä video: Pay attention when you drive. Herkimmille katsojille varoituksen sana… Mutta vaikka videoa voisi arvioida raa’aksi, on se minusta aivan oikealla asialla. Taas saa lehdistä lukea liikenneonnettomuuksista päivittäin. Jonkin on pakko muuttua, jos meinataan pitää porukkaa pitempään hengissä. Mitä äärimmäistä turhuutta on, että esimerkiksi vasta kortin saaneet nuoret menettävät henkensä kolareissa. Näihin onnettomuuksiin on kuitenkin aika usein syynä hurjat ylinopeudet, jotka hyvin helposti johtuvat vääristä asenteista, joiden kohtalokkuutta ei ilmeisesti osata ymmärtää.
Taide maistuu monessa suussa vähän puulta, mutta kyse voi olla väärinymmärryksestä. Sen ei tarvitse olla mitään outoa tai ihmeellistä, vaan pikemminkin pelkkä asenne asioihin. Tavallinen työ voi olla erittäin kaunista ja jos sitä tekee onnellinen ihminen kokonaisuus voi olla mitä suurimmassa määrin taidetta.
Katsokaa esimerkiksi näitä käsiä. Kai näette että näillä on tehty työtä?
Ajan virta
Tuhansia töitä
Seuraava askel omalla kuvaajan urallani on nyt viitoitettu, sillä pääsin töissä tutustumaan digijärjestelmäkameraan. Se oli käytännössä niin selvää jatkumoa sille mihin olen digipokkarilla kuvatessani päässyt, mutta minkä jälkeen tekniikka on luonut esteen kehittymiselle, että uskon seuraavaksi hankkivani järeämpää kalustoa kuvaamiseen. Haaveissa on luultavasti joku Canonin EOS. Nyt kaikki ostamaan näyttelyn kuvia, jotta saan toteuttaa tämän unelman!
2 kommenttia
heinäkuu 21, 2009 kello 8:23 iltapäivällä
Halusit tietää mitä tänään on tapahtunu kun on paljon kävijöitä.En tiijä muuta kun että ainakin radio novaan soitti joku rahtari ja kertoi tämän osoitteen ja juontaja klikkasi heti sivuille ja oli innoissaan näkemästään !
heinäkuu 21, 2009 kello 9:11 iltapäivällä
Hei Timppa
Wau, aika hienoa! :) :)
Kiitos kun kerroit! Harmi kun en sattunut itse kuulemaan. Oishan se ollut aika hienoa kuulla kun pääsi niin valtakunnalliseen mediaan, jota selkeästi kuuntelee moni. Mutta tärkeintä että viesti leviää ja koska maailma on pieni paikka niin joku päivä saan varmasti tietää senkin kuka tuo rahtari oli…