http://www.skal.fi/viestinta/medialle/mita_jos_kuorma-autoja_ei_olisi

Otteita elämästä -näyttely oli viimeistä kertaa esillä elokuun alussa Power Truck Show:ssa Alahärmässä. Näyttely sai tapahtumassa mainion paikan Kaikkosen Janin autosta, jossa toinen puoli kuormatilasta oli varattu Janin myymille tuotteille ja toinen näyttelylle. Paikka löytyi viimein, kun olin jo matkalla Alahärmään edelleen tietämättä minne kuvat tullaan asettamaan. Vinkin antoi Ojalan Mika eikä Jani miettinyt puolta sekuntia kun jo vastasi että kyllä onnistuu.

Näyttelyn viimeisen kyydin hoidin itse. Toiseksi viimeiseksi kyydiksi jäi Truckereiden roskamönkkärin lava, jolla sekä minä että näyttely siirryimme portin lähistölle.

Näyttelyn sivuilla käy edelleen päivittäin vieraita. Kiitos teille kaikille, jotka olette kiinnostuneita aiheesta. Vaikka taulut on nyt kymmenen kuukauden kiertueen jälkeen palautettu omistajilleen tai varastoitu omia keinutuoliaikojani varten, toivon, että näyttelyn idea jää elämään. Kiertue oli upea kokemus ja opin sen aikana paljon. Sain tukea ystäviltä, yhteistyökumppaneilta ja ennestään tuntemattomilta ihmisiltä ja opin luottamaan siihen, että asiat järjestyvät. Näyttely kiersi Suomen liftaamalla matkustaen erilaisissa kuljetusvälineissä

0) Jyväskylässä osa ystäväni Tuulikin ja osa ystäväni Reiman autossa mainostoimistosta kotiin

0.1) Jyväskylässä kotoa koululle koulutuspäällikön autossa

1) Jyväskylän ammattikorkeakoululta Vaajakoskelle ystäväni Reiman autossa

2) Vaajakoskelta Tornioon Maliniemen juitsaamana Tapanin Kimmon autossa

3) Torniosta Kemiin äitini kyydissä

4) Kemistä Simoon kirjaston kuljetuksen mukana

5) Simosta Oulaisiin Mäkelän Eeron juitsaamana Nuoliojan Sepon kyydissä Nesteelle ja siitä ystäväni Anjan kyydissä kirjastolle

6) Oulaisista Nivalaan kirjaston kuljetuksen kyydissä

7) Nivalasta Ylivieskaan kirjaston kuljetuksen kyydissä

8) Ylivieskasta Vaasaan Mäkelän Eeron hakemana ja jatkokyytiin juitsaamana (kiitos myös miehelle, jonka nimeä en nyt muista :( )

9) Vaasasta Alahärmään minun kyydissäni

9.1) Alahärmässä portille mönkkärillä :)

10) Alahärmästä Tampereelle minun kyydissäni, autossa jolla olen nyt ajellut puolisen vuotta, kun äitini ystävällisesti lahjoitti isäni omistaman auton minun käyttööni “valmistujaislahjaksi” :)

Huomatkaa tämä insinöörimäinen tapa numeroida asiat… Ja erittäin looginen tapa saada kymmeneen numeroon mahtumaan kolmetoista eri siirtoa. :) Tätä varten on opiskeltu vuosia. Mutta ainakin suurin piirtein neljätoista eri kyytiä näyttelylle kertyi kiertueen aikana – tehkää perässä :) Aina oli joku ystävällinen sielu purkamassa ja pakkaamassa näyttelyn ja aina onnistui joku sovittamaan reittinsä niin, että ketju jatkui ja kuvat liikkui, mahtava juttu.

Moni on kysellyt että mitä seuraavaksi ja milloin uusi näyttely. Aina on tietysti jokin rauta tulessa, mutta uutta näyttelyä en ole ihan heti järjestämässä. Tällä hetkellä suurin osa aikaa menee töissä. Joka on mitä mielenkiintoisinta! Tavallaan se alkoi kohdallani yrityksestä, joka toteutti the Piippukuljetuksen. Siitä yrityksen ja työnkuvan vaihdoksen jälkeen toinen näkökulma asiaan ja alati kasvava mielenkiinto. Vähän lisää juttuja: Loma-asunnot matkalla Ylläkselle, samasta lisää, muuta, Kunnaksen versio asiasta.

Tämän lisäksi mukana myös seuraavissa:

Naisrahtarit -kalenteri 2010. Painos on nyt loppuunmyyty, mutta uusintapainos on mahdollinen, mikäli tilaajia on tarpeeksi, joten pistäkää viestiä Naisparkin porukalle! Ei, tässä minä en ole kuvannut mitään, joten voitte vain arvata millä tavoin olen osallistunut…

Style With Curves -muotinäytös. Oli ja meni, mutta kuka tietää mitä poikii ;P Ja tässäkään en ollut kameran takana.

Eli kaikki on nyt loistavasti ja otteeni elämästä ehkä tiukempi kuin koskaan.

Tämä herätti minut päivittelemään kuulumisia. Näyttelyn Ylivieskan käynti meni mainiosti ja paikallinen sanomalehti teki näyttelystä jutun lehteensä, tosin en ole vielä nähnyt sitä, koska eivät lähettäneet sitä minulle. Ylivieskassa näyttelyä pystyttäessä löysin pari aikaisempaakin juttua jotka Nivalan toimittajat olivat näyttelystä tehneet, mutta niistäkään minulle ei ikävä kyllä oltu kerrottu. Hyviä kuitenkin olivat, kiitokset ammattitaitoisille toimittajille.  Todella mukavaa, että Tillari-Gallerian henkilökunta oli huomannut leikata jutut talteen minulle :)

Tällä hetkellä näyttely on jo kolmatta viikkoa esillä Vaasan ABC:llä. Näyttelyn siirto Vaasaan onnistui Eero Mäkelän ja hänen työkaverinsa ansiosta, kiitokset heille. Kuvat ovat esillä ABC:n yläkerrassa, joka on kieltämättä hiukan syrjässä, mutta toivottavasti ABC:n porukka on saanut askarreltua jonkinlaisen kyltin osoittamaan näyttelytilaan. Seuraava ja viimeinen näyttelypaikka onkin sitten Power Truck Show, minkä jälkeen näyttely puretaan viimeistä kertaa ja kuvat toimitetaan omistajilleen.

Niin, tämä näyttelykiertue alkaa olla päätöksessä vaikka syksyllä tuntui että kymmenen esilläolokuukautta on hurjan pitkä aika. Ja onhan se, toisaalta, monen monta paikkaa on matkan varrelle mahtunut ja voin vain arvella kuinka moni ihminen on kuvia vilkaissut, kuka pitempään, kuka ohimennen. Monta asiaa on myös järjestäjä saanut ottaa huomioon, mutta kyllä kokemus helpottaa sitäkin, viimeisissä paikoissa alkoi jo tietää mitä tekee. :)

Paljon olen oppinut ja paljon saanut. En olisi jättänyt tekemättä.

Minulta kysytään usein mitä seuraavaksi. Muutamia näyttelyideoita on kyllä käynyt mielessä, mutta onhan tällainen projekti aika iso juttu pitää pystyssä, joten en ihan heti varmaan ala rakentaa toista… Ei sitä toki laakereille jäädä lepäämään, jotain pientä muuta on kehitteillä, mutta uran rakentaminen ja siihen liittyvät projektit saavat nyt pääroolin elämässäni. Olen onnekseni päässyt näkemään logistiikka-alaa monelta eri kantilta ja uusin niistä liittyy erikoiskuljetuksiin. Opinnäytetyössäni tutkin asiaa kuljetusliikkeen näkökulmasta ja nyt saan työtehtävissäni tutustua asiaan tienpitäjän vinkkelistä. Kaikki tämä kokemus on vain vahvistanut tunnettani siitä, että ala on oikea ja nyt vain toivon saavani toiveitani vastaavan työmahdollisuuden johon voisi sitoutua hiukan pidemmäksi aikaa. Kuvaaminen on kuitenkin ollut ja tulee varmasti olemaan yksi rakkaimmista harrastuksistani, toivottavasti jossain vaiheessa enemmänkin. Nyt vielä suuremmalla syyllä, sillä olen onnellinen Canon EOS 50D:n omistaja, jonka sain valmistujaislahjaksi sukulaisilta, ystäviltä ja itseltäni :)

Asenteeni kuljetusalan henkilöitä kohtaan ei ole muuttunut näyttelyn aikana, mutta näyttelyn järjestämisen syitä ja sen sanomaa voisi taas nostaa hiukan esille:

• Haluan muistuttaa, että kuljettaminen on yksi yhteiskunnan selkäranka.
• Liikenneturvallisuus on tärkeää kaikille ja turvallinen ajotapa on yksi merkki vahvasta ammattitaidosta.
• Haluan osoittaa, että taide ei loppujen lopuksi ole niin kaukana tavallisesta arjesta kuin mitä ehkä kuvitellaan.

Vaikka minusta on hienoa, että olen valmistunut insinööriksi, se ei millään muotoa tarkoita sitä, että arvostaisin yhtään vähemmän niitä ihmisiä, jotka – ehkä hiukan kärjistetysti sanotusti – useimmiten käytännössä toteuttavat työt, joita minä voisin suunnitella. Pikemminkin päinvastoin. Vaikka itse pidänkin suunnittelusta ja pohtimisesta niin eihän mitään tapahtuisi pelkästään ajatuksen voimalla. Sama pätee tietysti myös toisin päin, eivät yksittäiset kuljettajat pystyisi omien tehtäviensä lisäksi hallitsemaan suuren yrityksen logistiikkaa, vaan siihen tarvitaan toisia henkilöitä. Ihmisten kiinnostukset suuntautuvat kuitenkin onneksi erilaisiin asioihin ja erilaiset yksilöt täydentävät kokonaisuutta. Vaikka eroavaisuudet aiheuttavatkin silloin tällöin väärinymmärryksiä, olisi hyvä muistaa myös arvostaa toisten panosta, yrittää ymmärtää toisen puolta kolikosta ja miettiä olisiko itse valmis astumaan ketjun muiden osapuolten saappaisiin. Ja se maitoa kaupasta hakeva, joka kotimatkallaan kitisee edessä “matelevasta” rekasta, voisi myös miettiä sitä miten pitkän mutkan kautta ja monen henkilön avustuksella se purkki on kauppaan ostettavaksi saapunut. Helpompi se on kurottaa käsiin vaikka alahyllyltäkin, kuin lähteä itse lypsämään, keräämään keruuautoon, viemään meijeriin, käsittelemään valmiiksi tuotteeksi ja tuomaan kauppaan oikeaan aikaan.

Liikenneturvallisuus alkaa tielläliikkujien asenteesta. Toivon, että näyttely on saanut ihmiset miettimään omia ajotapojaan, sekä henkilöautoissa että isommassa kalustossa. Ehkä vielä selkeämmin samaa asiaa ajaa tämä video: Pay attention when you drive. Herkimmille katsojille varoituksen sana… Mutta vaikka videoa voisi arvioida raa’aksi, on se minusta aivan oikealla asialla. Taas saa lehdistä lukea liikenneonnettomuuksista päivittäin. Jonkin on pakko muuttua, jos meinataan pitää porukkaa pitempään hengissä. Mitä äärimmäistä turhuutta on, että  esimerkiksi vasta kortin saaneet nuoret menettävät henkensä kolareissa. Näihin onnettomuuksiin on kuitenkin aika usein syynä hurjat ylinopeudet, jotka hyvin helposti johtuvat vääristä asenteista, joiden kohtalokkuutta ei ilmeisesti osata ymmärtää.

Taide maistuu monessa suussa vähän puulta, mutta kyse voi olla väärinymmärryksestä. Sen ei tarvitse olla mitään outoa tai ihmeellistä, vaan pikemminkin pelkkä asenne asioihin. Tavallinen työ voi olla erittäin kaunista ja jos sitä tekee onnellinen ihminen kokonaisuus voi olla mitä suurimmassa määrin taidetta.

Katsokaa esimerkiksi näitä käsiä. Kai näette että näillä on tehty työtä?

Ajan virta

Tuhansia töitä

Seuraava askel omalla kuvaajan urallani on nyt viitoitettu, sillä pääsin töissä tutustumaan digijärjestelmäkameraan. Se oli käytännössä niin selvää jatkumoa sille mihin olen digipokkarilla kuvatessani päässyt, mutta minkä jälkeen tekniikka on luonut esteen kehittymiselle, että uskon seuraavaksi hankkivani järeämpää kalustoa kuvaamiseen. Haaveissa on luultavasti joku Canonin EOS. Nyt kaikki ostamaan näyttelyn kuvia, jotta saan toteuttaa tämän unelman!

Seuraavan kerran olen näyttelyn parissa Ylivieskan pystytyksen yhteydessä tämän kuun lopussa. Se onkin jo kolmanneksi viimeinen näyttelypaikka. Kesäkuun lopussa näyttely kaipaa kyytiä Ylivieskasta Vaasaan, siihen asti kyydit on selvillä!

Näyttelyn vierailu Oulaisissa oli oikein mukava kokemus, Oulaisten kirjaston väki otti oikein ystävällisesti näyttelyn vastaan ja paikallisen sanomalehden, Pyhäjokiseudun, toimittaja kävi haastattelemassa minua.

Tässä myös linkki Ajolinjassa viime vuoden puolella olleeseen juttuun, joka toimittaja Riitta on julkaissut Naisrahtareiden sivuilla.

Vanha tuttavani Eero Mäkelä Ylivieskasta soitteli viime viikolla ja jutellessamme mainitsin että näyttely tarvitsisi kohta kyydin seuraavaan paikkaan. Eero huomasi, että minullekin entuudestaan tutun Seppo Nuoliojan reitti kävisi yhteen näyttelyn reitin kanssa ja lupasi puhua Sepolle aiheesta kun näkee hänet.

Eilen soi puhelin ja Seppo ilmoitti että hän voi kuljettaa kuvat Oulaisiin ensi viikolla.  Näin on rekkakuskien avulla turvallinen kuljetus varmistettu tuollekin välille! Loistavaa!

Tämän kuvan myötä toivottelen terveisiä minua pohjoiseen päin kuskanneelle liftikyydille.

Hain vuodenvaihteessa oman ammattiliittoni eli AKT:n kautta SAK:n kulttuurirahastolta tukea näyttelytoiminnalle. Eilen sain tietää, että hakemukseni on hyväksytty! SAK:n rahasto tukee muun muassa järjestäytyneiden palkansaajien sivistys- ja kulttuuripyrkimyksiä.

Minä kiertelen taas Suomea ja tällä kertaa kuljetusyrityksen toimintaa seuraamassa opinnäytetyötäni varten. Pistäydyin juuri Vaasan ABC:llä katsomassa näyttelyn tulevia tiloja, jotka vaikuttivat mukavilta. Näyttely tulee ehkä olemaan hiukan syrjässä ollessaan huoltoaseman yläkerrassa, mutta asiasta kiinnostuneet varmaan mielellään kapuavat muutaman askelman kuvien takia. Ja onhan kuvia mukava katsella kaikessa rauhassa.

Mutta nyt, terveiset täältä tien päältä!