3-tie
7/2005
Kun oppinut kerran on kulkemaan
sitä vaikea on lopettaa.
Aivan turha on keikkamiestä
kahleilla opettaa.
Kilometrejä useita miljoonia,
monta pimeää, sumuista yötä.
Ulkoa osataan mutkat jo nuo,
kyl sä tiät, tää on vain työtä.
Auki urut, leivänmurut,
haet halki maiseman suomalaisen.
Mikko Alatalo – Taksimiehen poika
Sanat: Mikko Alatalo
ALR-Music Oy, F-kustannus Oy
Oppinut kulkemaan on luultavasti näyttelyn eniten julkisuutta saanut kuva, sillä se on esiintynyt näyttelyn mainoksissa ja useissa lehtijutuissa. Tästä voi varmaan päätellä että tämä on yksi omista lempikuvistani. Kuvan käsillä on selvästi tehty töitä, ne ovat jäntevät ja voimakkaat ja paahtuneet ulkona ruskeiksi. Silti – tai juuri siksi – niiden ote on nöyrä ja hiljainen, minkäänlaista uhoa ei tarvita. Todellinen voima voikin olla juuri nöyrtymistä, rauhallista ja eleetöntä. Auton osalta kuvassa havisee historia, sillä tuon ikäistä kalustoa tulee enää harvoin vastaan.
Kuva on myyty
