Kuljettaminen on yksi yhteiskunnan selkäranka
Näyttelyllä on tarkoitus tuoda logistiikka-alalle positiivista julkisuutta, herättää yleisön kiinnostusta ja antaa elämänmakuinen kuva alasta. Kuvien avulla haluan muokata logistiikka-alan julkisuuskuvaa antamalla uutta näkökulmaa niin, että alan maine paranisi kauttaaltaan.
Tarkoitus on osoittaa, että kuljettajat ja kuljettaminen ovat yksi yhteiskunnan selkäranka, ja että kuljettajat ovat tärkeitä ja inhimillisiä ihmisiä. Haluan tuoda muut ihmiset lähemmäksi ison auton rattia ja ammattikuljettajan todellisuutta.
Liikenneturva
Kuvillani haluan myös nostattaa keskustelua liikenneturvasta ja ihmisten asenteista siihen, kysymyksenä “Miten sinä pidät elämästä kiinni?”
Kertooko kuljettajan tapa pitää ratista kiinni hänen suhtautumisestaan elämään? Toiset tarrautuvat siihen kuin viimeistä päivää, toiset rennon rauhallisesti ja luottavaisesti. Mitä muita tapoja löytyy? Haluan tuoda kysymyksen lähelle ihmisiä, niin että he näyttelystä lähtiessään ajattelevat syvemmin omaa tapaansa ajaa ja ohjata.
Sekä ammattikuljettajia että muita tiellä liikkujia kohtaa sama kysymys: voisinko tehdä jotain toisin?
Taide
Kuljetusalaa ja insinöörikoulutusta ei yleensä yhdistetä taiteeseen. Mielestäni luovuus on kuitenkin yhteydessä kaikkeen: sitä tarvitaan valokuvaamisen lisäksi yhtä lailla matematiikan soveltamiseen, tietojen sisäistämiseen, projektin suunnitteluun ja raporttien kirjoittamiseen kuin kuorman lastaamiseen oikeassa järjestyksessä, reittien suunnitteluun ja tien päällä hajonneen auton korjaamiseen. Jokaisella on oma tapansa ilmentää luovuutta. Valokuvaaminen on vain yksi niistä tavoista.
Minä näen luovuuden voimavarana, jonka voi suunnata ja joka voi ilmetä eri tavoin eri tilanteissa. Se on tutun asian näkemistä uudessa valossa, tilanteiden ja toimintatapojen kuvittelemista mielessä, asioiden syvemmän merkityksen ymmärtämistä ja näennäisesti täysin erilaisten asioiden yhdistämistä. Viimeksi mainitusta esimerkkinä tämä näyttely, jossa kuljettajien arki on katsojien taidetta.
