Todellisuus ratin ääressä
10 vuotta tien päällä, yli 400 000 liftattua kilometriä, tuhansia kyytejä, 25 000 valokuvaa. Tässä ovat lukuina tärkeimmät tiedot lähdeaineistostani.
Mitä pitempään olen rekka-auton kuljettajien elämää seurannut, ensin tien päällä ja sen jälkeen myös opiskelun ja työtehtävien kautta, sitä useammin olen pohtinut ammatin arvostusta.
Olen nähnyt tuhansia rekkakuskeja. Joukkoon mahtuu teiden ritareita, herttaisia nallekarhuja, omituisia jutunkertojia, hikisiä tosimiehiä, kilttejä nuoria, ujoja poikia, tatuoituja tyyppejä, kärttyisiä ukkoja, pelottavia körmyjä ja innostuneita naisia. Yhteinen nimittäjä näille kaikille erilaisille ihmisille on työ tien päällä. Osa kuskeista tarvitsisi äidin viereensä sanomaan, että nyt poika petiin tai tulee poliisit, ja osa on ilkeitä, toiset tylyjä – ihan samoin on muidenkin ihmisten kanssa.
Mutta ne hyvät kuljettajat, ne todelliset alansa ammattilaiset, jotka näiden muiden toikkaroinnista kärsivät, ovat niska limassa töitä tekeviä, sanastaan kiinni pitäviä, sisukkaita ja suoraselkäisiä miehiä ja naisia, joiden avulla Suomi pysyy pystyssä.
Mainoskuvissa kiiltävän puhtaat rekat kiitävät kauniilla ilmalla upeiden maisemien halki. Tien päällä ne jyrräävät tasaista tahtia nopeampien puikkelehtiessa ohi. Iso kuljetuskalusto kohoaa korkeana henkilöautosta katsottaessa, joskus edessä ajavasta rekasta vinkataan vilkulla sopivaa ohituspaikkaa.
Rekkojen ulkomuoto on vaikuttava ja työnkuva usein ulkopuolisille epäselvä, joten mitä autoissa oikeasti tapahtuu? Miltä tuntuu istua pitkät päivät ratin takana?
Tämän näyttelyn kuvissa kiivetään autoihin ja katsotaan, miltä todellisuus näyttää. Kuvissa näkyy suomalaisen ammattikuljettajan arki ja heidän tapansa tehdä työtä. Näiden ihmisten panos ansaitsee tulla julkaistuksi. Ilman heitä Suomi ei pyöri.
Elämä käsissä
Ison auton ohjaamon vartijalla on elämä käsissään – monellakin tavalla. Kuljettaja ohjaa painavaa ajoneuvoa ja pieni lipsahdus ohjauksessa saattaa olla kohtalokas sekä ohjaajan itsensä että muiden kannalta. Kuorman kautta kuljettaja pitää käsissään myös muiden elämiä. Heidän otteensa ja tinkimättömyytensä pitävät meidät leivässä ja salaatissa. Heidän ansiostaan meillä on paljon sellaista, minkä olemassaolon huomaa vasta, kun se puuttuu: maito, polttoaine, paperi, olut, puu, kukat, tehtaiden tuotteet.
Vuosien kokemuksella ote ratista muuttuu jokaisella omanlaisekseen, eikä sitä enää jännitä. Käsi asettuu milloin mihinkin kohtaan tuttua rattia. Yhdistelmän elämän tuntee ratin kautta, notkahdukset, tuulen otteen laajasta kyljestä, kun saavutaan metsän takaa aukealle, liukkaus, kaikki kulkeutuu ratin ja penkin kautta kuljettajan selkärankaan. Kuljettajat ovat oppineet elämään ratti kourassa, kantamaan vastuunsa ja hoitamaan velvollisuutensa kelin, kuormien, fiilisten ja reittien vaihtelusta huolimatta, rajoitettua ajoaikaa ja laissa säädettyjä taukoja kunnioittaen.
Joskus kuljettajan vaihtelevaa elämää seuratessa tuntuu, että ratti on heillä ainoa asia, mistä pitää kiinni. Sanansa lisäksi.
Näyttelyn kuvissa vaihtelevat erilaiset otteet, milloin pimeässä, milloin valoisassa autossa, eri vuodenaikoina ja eri puolilla Suomea. Mielestäni otteet kertovat paljon: ne ovat otteita elämästä. Toiset pitävät ratista kiinni kaksin käsin, toiset puristavat tiukasti yhdellä kädellä. Osalla käsi lepää rennosti ohjauspyörällä, toiset ohjaavat ranteella ja sormella, joillakin ohjaamisesta huolehtii väliaikaisesti kyynärpää tai polvi. Yhtä eri tavoin ihmiset suhtautuvat elämäänkin: toiset tarraavat kiinni niin että sattuu, toiset taas luottavat – joko itseensä tai johonkin suurempaan.
Miten sinä pidät elämästä kiinni?
Ammattikuljettajan ote vaikuttaa laajasti, mutta myös kaikkien muiden tiellä liikkuvien tapa ajaa ja ohjata vaikuttaa ympärillä oleviin: takapenkillä istuviin lapsiin, edessä hidastelevaan vanhukseen, takana ohituspaikkaa etsivään liikemieheen, vastaantulevaan rekkaan.
Miten sinä pidät elämästä kiinni?
Tässä näyttelyssä näette vuosien varrella ottamiani kuvia. Näyttelyn järjestämisen ovat mahdollistaneet yhteistyötahot, jotka myös omalla työllään ja toiminnallaan liikuttavat Suomea.


Näyttelyn avajaiset on juhlittu onnistuneesti! Kiitos kaikille vieraille läsnäolosta ja mukavasta seurasta! LeTimin keikka oli upea!
Radio Keski-Suomen haastattelu löytyy radion nettisivuilta, tarkka osoite:
http://lotta.yle.fi/rswebjkl.nsf/sivut/kulttuuria?opendocument&pageid=ContentF655C
Onnea ja menestystä näyttelylle! Avajaiset oli oikein leppoisat, oli kiva olla mukana. LeTim oli todellakin hauska! Juhlapuheetkin meni hyvin eikä itse taiteilijakaan pyörtynyt. Tsemppiä jatkossakin ja uusia tuulia odotellessa! :)
Sekä mummolle terveisiä, keksit oli loistavia eikä kukaan laskenut montako söin niitä. ;)
Kotona meinasin pyörtyä ;)
Ai, kiva mitä sä olet osannut väsätä, ois kyl paljon myyvempi teksti ruotsiksi :D kuviahan täs ei paljon nää (vai olenko mä vaan huono selaan?) mut kyl mä ne viel jossain välis vielä ehdin arvostelemaan!! :P
Helou Sis :)
Kiitos. Mulla on just tää sivu ruotsiksi käännettynä, loput on vielä kääntämättä :)
Oon aatellu et ihmiset kävis katsomassa kuvat niissä näyttelypaikoissa. Pari teaseria on täälläki kuitenki esillä. Voishan se olla kiva jos ne kuvat olis täälläki jotenki niin että ihmiset kävis arvioimassa niitä, mut ehkä se sit vähän myöhemmin jos ollenkaan. Kyl se on ihan erilainen kokemus nähdä ne seinällä. :)
Kyl sä ne kerkeet nähdä.